Koulusta on ollut ihana, ansaittu väliviikko ja Mädisön suuntasi Vihannin korpimaille Salimamin luo. Koska aktiviteetteja on hyvin vähän tuolla jumalan selän takana, Oulun läänin periferiassa, alkaa vanahalla hiihdon vihaajallakin sykkiä sydän hellemmin kun kuulee mahdollisuudesta päästä lykkimään hiihtoladuille.
Kahden päivän arpomisen jälkeen suuntasin murtsikkasuxet jalassani pihalle ja kyykkäilemään puolexitoista tunnixi. Asiaa! Hiki nousi pintaan vaikka vauhti oli päätähuimaamatonta. Ojentajat, lapojen välit ja reidet tunsivat nahoissaan mitä on kun kymmenexi vuodexi hylkää tämän historiallisen, perinteisen, suomalaista sielunmaisemaa kuvaavan lajin!
Maanantai-iltana tuli tunne, että on pakko päästä salille, joten tiistaina suuntasin heti aamusta (0630) junalla Ouluun. Palasin lapsuuteni maisemiin, Raattiin, vain toteamaan että ison remontin jälkeen sali oli vain kämäsempi. Mikä pettymys! Otin kuitenkin ilon irti ja kokeilin omaa maximiani jalkaprässissä. Vieressä oleva salikyylä alkoi inisemään ja tytöttelemään, kun ei 101kg heti noussut. "Tyttö hei, siitä oikijalta saat säädettyy niitä painoi, hei tyttö kato sullon nyt aiva liikaa siinä, se o kato staattista työskentelyy, hei tyttö--". Mun teki mieli tunkea sille staattiset työskentelyt perseeseen mutta tyydyin sanomaan aha, selvä, ja puskin 101kg kaxi kertaa ylös. Vitun kynäniskat. Ja vitun kynäreidet! 20kg lisää tohon ennen kesää!
Oulussa kävin Punttikarhun kanssa syömässä Fit Wok -nimisessä raflassa reenin päätteexi. Ihana konsepti! Ruokansa saa koostaa itse: ensin valitaan pohja, esim. riisi, nuudeli tai kasvis. Sitten valkataan lihalisuke ja plussaa siitä että myös tofua löytyi. Sit vielä lisäkasvis, kuten bambu tai herkkusieni ja lopuxi kastike. Kaikkien ravintoarvot oli kerrottu! Toivoisin Helsinkiinkin tällaista.
Eilen saavuin kotia ja totta kai heti laukun purettuani suuntasin salille ulkoiluttamaan uusia reenivaatteitani. ;)
xoxo Mädisön
