Penkkiä, Pumppia, Painetta

Mädisön täällä taas hei!

Ihan alkuun haluan huomauttaa, ettei Salibeibemme Mansku ole kadonnut, vaan hän on joogaretriitillä Intiassa, joten toivottakaamme kaikki aurinkotervehdyksien täyttämää viikkoa hänelle!

Kolmen päivän reenit on takana ja jokaisesta niistä olisi voinut tehdä oman postauksensa, mutta aika on rajallinen Salibeibelläkin. Kyllä on sormia poltellut kun olen odottanut pääsyä jakamaan kokemukseni kanssanne!

Perjantaina kävin Musclen sekä Lexan kanssa hoitamassa salitreenin pois alta. Lexalla oli käsipäivä, Muscle hoiteli korsettiaan ja minä peppuani. Meillä kolmella on kisa siitä, kenellä on isoin (ja kiintein) takapuoli kesään mennessä. Tästä on tulossa oma postaus helmikuussa!
Kokeilin ensimmäistä kertaa penkkiä, mutta nostin niin pieniä lukuja etten kehtaa niitä ääneen sanoa! Muscle nosti hillittömiä lukuja. Se on mun penkki-idoli.

Lauantaina Muscle meni spinningiin ja minä BodyCombattiin. Edellisestä kerrasta olikin mukavat neljä vuotta ja odotin kuolemaa. Se on viimeisin muistoni tästä tappotunnista, jossa vastustajia tulee joka nurkasta ja mattojen alta. Koitapa niitä piestä ja antaa korvatillikoita, nyrkkiä nenään ja poskeen vuorotahtia, kuulet sen rutinan kun rusto taipuu poskelle ja luut katkeavat ja luulet sen olevan jotain, kunnes tajuat pahimman vastuksen olevan sinä itse. Se katsoo sua peilistä suoraan silmiin eikä sen katse värähdä, ei väistä vaikka kuinka kurkotat iskua pidemmälle ja tähtäät keskelle kasvoja. Se nauraa sulle. Se näkee kuinka sä et voi voittaa. Se nauttii ja tietää olevansa sun pahin painajainen, sun kovin haastaja. Vielä en ole itseäni nenään tirpassut, vaikka joskus pimeillä kujilla varjojen säikyttäminä olen asiaa ajatellut... Niin... Pataan saatana...
Öh, anteeksi, ajatus pääsi harhailemaan. Tunti oli täydellisyyttä hipovaa tykitystä, hyppyä, potkua, kyykkyä, nyrkkiä ja agret huipussa siellä kyllä sai ollakin kun eteen sattui astelemaan joku pygmi muija, joka oli koko ajan mun edessä vaikka koitin siirtyä niin että sen pahimman vastustajani olisin silmästä silmään nähnyt. Näin vilaukselta. Tuo pygmi oli niin raivostuttava! En uskaltanut viedä potkuja loppuun asti kun pelkäsin potkaisevani sen pään irti. Näin jo sen kierivän salin toiseen nurkkaan ja työntävän kieltään ulos sen silmien pyöriessä villisti ympäri. Paikallaan se silti pysyi.
...Anteeksi, takaisin aiheeseen: Sillä oli salin pahimmat agret ja no offence, onneks se on löytäny paikan missä purkaa ne. Se on salee se muija joka antaa sulle pataan jos sitä nakkijonossa etuilet.

kuva: https://www.123rf.com/photo_11304349_girl-training-body-combat.html

Sunnuntaina Punttikarhu vihdoin ja viimein suostui lähtemään kanssani Pumppiin. Olen yrittänyt saada häntä mukaan spinningiin ja pumppiin viimeiset kuusi kuukautta ja voitte kuvitella sitä sisäistä riemua kun väsytystaktiikkani toimi vihdoin. Pääsimme vielä suosikkiohjaajani Jukan tunnille. BodyPump on ainoa ryhmäliikuntatunti, jossa en kertaakaan vilkuile kelloa. Rakastan sitä. Eniten sydämeni sykkii kyykky-, selkä- ja askelkyykky-biiseille. Nykyään olen alkanut pitämään myös hauberista ja hartiasarjasta, mutta mulla on ihan auttamattoman heikot ylävartalon lihakset! Punnerrukset ei mene -vielä. Tänään mulla oli seuraavat painot käytössä:

Lämppäri: 7kg
Kyykky: 17kg
Rinta: 7kg
Selkä: 10kg
Ojentajat: 4kg (käsipainot)
Hauis: 4kg (käsipainot)
Askelkyykky: 17kg
Hartiat: 3kg (käsipainot)

Kuten voitte huomata, teen aivan naurettavan pienillä vastuksilla vielä! Mutta kyllä minä perkeleeni kesytän. Selkäsarjassa olen vasta oppinut oikean tekniikan yhdistelmään, siispä oma maksimi on vielä hakusessa. 10kg meni kevyesti, joten ensi kerralla lisään pari kiloa.
Punttikarhun komentti Pumpista: "Ei ollut mun juttu, mutta alan käymään".

Punttikarhun uusi, oma lukko

Tällä viikolla siis viidet reenit tehtynä. Ensi viikolla uudet kujeet! Kuinka te treenasitte? Onko teillä toiveita seuraavan postauksen aiheesta?

xx Mädisön

HAUBERISAATIO!!!

Tässä luennolla istuessani, minä Muscle, voisin avautua yhdestä minua mietityttävästä asiasta. Tytöt kun tykkäävät olla niin ihmeen laihoja. On anoreksiaa ja ortoreksiaa ja bulimiaa... Pro-ana -sivustoilta haetaan thinspiraatiota mutta kuka ihme haluaa thinspiraatiota kun voi saada HAUBERISAATIOTAAAA!!

 Lihakset ovat kauniita, varsinkin käsissä. Onko mitään hienompaa kuin pullistella omaa haukkariaan, joka on viimeisen päälle treenattu ja kauniisti ruskettunut. Minä tosin pidän hauiksista niin kalpeina kuin finnisinäkin - kunhan löytyy habaa!! Tässä ohessa muutamia hauberisaatio kuvia. Jospa muotiin tulisikin mahdollisimmat valtavat kädet ja tytöt kilpailisivat siitä, kenen paita kinnaa käsien kohdalta eniten. Salibeibejen kesken asiat ovat tietysti jo näin!

Hauberisoituneena terveisiä lähettää MUSCLE!

Zumbaa Salibeibe!

Mädisön täällä taas hei hei!

Nyt on pakko tulla päivittämään ja päivittelemään sitä kuinka elämä paiskoo ja pahasti välillä.

Toinen kissoistani herätti minut vähän seitsemän jälkeen, tunnin ennen kuin minun olisi tarvinnut nousta. Olin illalla tarkistanut, että aamulla Unisportilla menee Zumba kahdeksalta. Harkitsin puolikkaan hetken, nousin ja pakkasin jumppakamat laukkuun ja lähdin. Voin kertoa, etten koskaan ole ollut koululla 40 minuuttia heräämiseni jälkeen. Tänään olin, suurten odotusten lennättämänä.

Tuntia veti espanjalaisen näköinen suomalainen mies. Ei hän muuten näyttänyt espanjalaiselta, muuta kuin vaatteidensa ja kulahtaneen espanjapoppinsa kanssa. Musiikki oli HIRVEÄÄ. Askelsarjat olivat suurimmaksi osaksi helppoa jalat maassa hypähtelyä ja välillä minulla oli jopa niin hauskaa, että pidätin naurua parhaani mukaan eli huonosti. Liikkeet olivat varmasti monen mielestä vaivaannuttavia, mutta minä nautin täysin rinnoin ja lantein niistä (liian) vähäisistä hetkistä, kun sai peppua vemputtaa (!?!?) ja vietellä itseään peilin kautta. Poskethan siinä alkoi punottaa ja kuumakin tuli - täsmennyksen sanasena: ei siksi että jumppasin vaan... No... No sanotaan nyt suoraan ja ihan rehellisesti että onhan se aina ilo silmälle katsoa omaa suoritustaan. Piste.

Lattarien suomalaiset kansantajuiset muunnelmat ovat kuitenkin jotain mikä ei minun jalkoihini mene. Pari biisiä yritin kovasti pysyä ohjaajan mukana - joka ei ohjeistanut hiotumpaan suoritukseen - mutta lopulta turhaannuin ja keksin omaa koreografiaa. Huomasin parin muun tytön tekevän samoin. Olisin halunnut tunnin jälkeen ottaa heitä olkapäästä kiinni ja sanoa: "Sä olet tähti. Kai sä tiedät sen? T-Ä-H-T-I. Tähti. Mä fiilaan sua", mutta en tiedä koettaisiinko se jengitervehdyksnä ja joutuisin noloihin tilanteisiin jälkikäteen selvittäessäni heille ettei me oikeasti olla kavereita. Zumbassa vain.

Yhteenveto tunnista:

Ei tullut hiki.
Musiikki oli kamalaa.
Koreografia oli huono.
Olisin voinu vetää Bodypumpin perään kevyesti.
Näytin hyvältä.
Aloitin päivän rakkaimpani, urheilun, kanssa.

Kuinka te aloititte omanne? Aamuspinningillä ehkä?

xx Mädisön

Avokadosmoothie

Hei vaan te kaikki rusinapullat siellä ruudun takana!

Mädisön vuorostaan täällä ja tänään kerron teille samettisen ja terveellisen smoothien reseptin. Voit varioida sitä mielesi mukaan - niin minäkin tekisin jos vielä voisin!

Kaikki mitä tarvitset helppoa smoothieta varten:

Mittakannu, sauvasekoitin, kilo omenoita,

appelssiini, kaasuliesi, pullo öljyä...

Leikki leikkinä! Mittakannun ja sauvasekoittimen lisäksi tarvitset rasvatonta rahkaa, omenan, avokadon, inkivääriä omantunnon mukaan, chiliä ja basilikaa aneiden verran. Itse ohensin rasvattomalla Valion Plus -maidolla smoothien sopivan löysäksi.

Mausta smoothie mielesi mukaan inkiväärillä, chilillä ja basilikalla!

Kaavi rahka kannuun.

Kuori omena, poista siemenkota ja paloittele joukkoon.

Halkaise avokado pituussuunnassa kahtia ja poista siemen. Kaavi lusikalla joukkoon.

Kuori inkivääristä sopivan kokoinen pala ja pilko avokadon ja omenan kaveriksi. Itse laitoin reilusti, 1/3 kuvan mukulasta.

Lisää chili ja basilika.

Ohenna maidolla.

Vinkki! Saat avokadon siemenen helposti irti lyömällä
terävän veitsen siihen ja kääntämällä kevyesti sivusuunnassa.

Nyt smoothie on valmis! Voit nauttia sen suoraan tai laittaa kylmentymään jääkaappiin. Suosittelen nauttimaan tämän illalla sen hentoisen maun ja pehmeän koostumuksen vuoksi. Itse tarvitsen aamulla jotain hapanta ja räväkkää, kuten mustaviinimarja-tyrnismoothien.

Vinkki! Lisää makua saadaksesi purista hiukan limeä joukkoon. 
Se tuo ihanasti avokadon maun parhaat puolet esiin!

Lähiaikoina tiedossa postaus protskupatukoista! Ennen sitä haluan toivottaa teille rentouttavaa urheilun jälkeistä iltaa rauhoittavien makujen kera.


xx Mädisön

Hapoilla!

Vieressäni on henkilökohtainen hierojani, salanimeltään Tabbe t. Tabbersson. Hänen hierontataitonsa ovat ylimaallisen loistavat, joten hän ei halua tulla esitellyksi oikealla nimellään. Hierojaa tässä tarvitaankin, sillä lihakseni ovat niin sanotusti kipeät. Hurjan sunnuntaisen bodypumpin jälkeen ajattelin harrastaa palauttavaa urheilua, kun jo kerran vähän pystyin kävelemäänkin. Noh, ilmottauduin unisportin Body-tunnille, mutta valintani meni totaalisesti pieleen.

Pallourheilijat eivät tunnetusti hallitse askelkuvioita. Tähän normiin olen tukeutunut koko elämäni ajan ja olisi pitänyt tälläkin kertaa. Body-tuntihan alkoi mukavilla 20 minuutin mittaisilla askelkuviota sisältävillä "lämmittävillä" sarjoilla - chasséineen päivineen. Näytin typerältä. Kuvotti katsoa itseäni peilistä, mutta niin todennäköisesti kuvotti niitä kymmentä takarivin löllerötyttöäkin, kun olivat asettautuneet mahdollisimman kauas peileistä... Minä sentään olen kiinteä ja lihaksikas!

Salaa aina ajattelen mielessäni, että eihän tuollainen hörsyläurheilu ole mitään oikeaa urheilua. Urheilun kuuluisi olla sellaista, missä hiki virtaa ja rauta vääntyy. Oudot askelkuviot, jotka eivät edes lämmitä ja siihen päälle yli minuutin juomatauko, ihmiset huijjaavat itseään kun käyvät "urheilemassa" tuollaisilla tunneilla!

Lopputunti oli - onneksi - niin kutsuttua oikeaa urheilua. Pitkiä sarjoja kyykkyjä, hauberia, rintaa, pakaroita, selkää ja vatsoja. Keskivartalotreeni tekee gutaa ja  tekisi monelle muullekin. Tunnin jälkeen lähdin viemään Mädisönille testiin saamiani proteiinipatukoita. Mahdollisesti seuraava postaus sivuaakin proteiinipatukoita?

Maitohappoisin terveisin, Muscle

Salibeibet Salibeibejen takana

Mikä on Salibeibet?

Me kolme Salibeibeä olemme Ruskeasuon eiku Helsingin eiku Suomen eiku Helsingin yliopiston kuumimmat beibet. Saatatte miettiä miksi. Vastaus selkenee blogin edetessä - jää siis seuraamaan!

"Tämä blogi syrjäyttää jopa kulttimainetta nauttivan Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjan". - Salli Kuha

"Vuoden blogi. Ehkä jopa kahden". - Merja Kursu

Meillä jokaisella on tausta urheilun ja elämän saralla. Syksyllä 2012 löimme hynttyyt yhteen ja aloimme urheilla yhdessä. Blogissamme jaamme treenikokemuksiamme, teemme arvosteluja lisäravinteista ja pohdimme fyysisen suorituksen yhteyttä henkiseen kokemusmaailmaan.

Keitä ovat Salibabet?

Mansku

Minä olen blogimme virallinen fiilistuomari. En pidä liikunnasta, enkä ole koskaan pitänytkään, enkä ole kokeillutkaan. Koskaan ei kannata tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tavoitteenani on päästä elämäntapa hippeilystä seuraavalle asteelle! Mitä jos liikunnasta tulisikin hyvä olo, yingit ja yangit asettuisivat tasapainoon ja sielu raikastuisi?

Motto: huh huh nimittäin ihan mielettömät fiilikset

Muscle

Minä, Muscle, olen tämän blogin lihakset! Tai haluaisin ainakin olla.. Sain kuitenkin kunnianimen the ultimate salibabe ja aijon kantaa sitä ylpeästi. Olen hyvä puhumaan siitä, kuinka joskus olin kovakin gimma urheilemaan, mutta ehkä se kertoo vain siitä, kuinka vähän nykyään urheilen. Kuitenkin olen treenannut lujaa 15-vuotiaaksi asti, kunnes lopetin rakkaan lajini, koska paloi kiinni.
Nykyään yritän epätoivoisesti tasapainotella vanhan urheilijaidentiteettini ja uudestimuotoutuneen kroppani kanssa. Kahden muun salibeiben kanssa olen kuitenkin löytänyt saliurheilun ihanuuden uudelleen ja blogissamme pyrin postaamaan siitä, kuinka kevyesti rauta viikko viikolta nouseekaan!
Harrastukseni on siis bodaus (sillä tavalla, miten entinen huippu-urheilija sitä voi toteuttaa;) ja mottoni on Rauta on kevyttä!

Mädisön

Vastaan blogissamme ravitsemuksellisesta puolesta. Olen opiskellut ravitsemustieteen perusopintoja Helsingin avoimessa yliopistossa ja ravitsemusfysiologia on suuri intohimoni. En usko oikoteiden onneen, vaan tuloksien saavuttaminen vaatii työtä ja tiedostavaa ruokavaliota. En usko dietteihin, vaikka niitä rakastankin, vaan palikkamatikkaan: jos haluat laihtua, syö vähemmän kuin kulutat, ja syö oikein!

Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi helmikuusta 2008 asti ja välillä olen kokeillut myös vegaanista ruokavaliota. Viljatuotteet jätin pois 2012 keväällä ja olen korvannut ne pääosin tattarilla. Tuonkin ravitsemusvinkkejä esiin tältä pohjalta!

Lapsena vihasin koululiikuntaa ja pidin itseäni täysin toivottomana tapauksena urheilun saralla. Lukiossa aloitin hiphopin ja yhden kauden treenasin kilpacheerleadingiä. Aikuisiällä tutustuin balettiin, sirkukseen ja tankotanssiin, joka avasi minulle uuden maailman. Se on paras laji, mitä olen ikinä harrastanut. En treenaa enää aktiivisesti Helsingin jäätävien hintojen takia, mutta haaveissani on aloittaa laji pian uudelleen. Nykyään sali, ryhmäliikunta sekä lenkkeily täyttävät elämäni parhaat paikat. Ryhmäliikuntatunneissa minua häiritsee vain liikkeistä puuttuva sensuellisuus, mutta yritän olla esimerkkinä muille omassa suorituksessani.

Motto: Kun et tiedä mitä tehdä, nuolaise.