Vieressäni on henkilökohtainen hierojani, salanimeltään Tabbe t. Tabbersson. Hänen hierontataitonsa ovat ylimaallisen loistavat, joten hän ei halua tulla esitellyksi oikealla nimellään. Hierojaa tässä tarvitaankin, sillä lihakseni ovat niin sanotusti kipeät. Hurjan sunnuntaisen bodypumpin jälkeen ajattelin harrastaa palauttavaa urheilua, kun jo kerran vähän pystyin kävelemäänkin. Noh, ilmottauduin unisportin Body-tunnille, mutta valintani meni totaalisesti pieleen.
Pallourheilijat eivät tunnetusti hallitse askelkuvioita. Tähän normiin olen tukeutunut koko elämäni ajan ja olisi pitänyt tälläkin kertaa. Body-tuntihan alkoi mukavilla 20 minuutin mittaisilla askelkuviota sisältävillä "lämmittävillä" sarjoilla - chasséineen päivineen. Näytin typerältä. Kuvotti katsoa itseäni peilistä, mutta niin todennäköisesti kuvotti niitä kymmentä takarivin löllerötyttöäkin, kun olivat asettautuneet mahdollisimman kauas peileistä... Minä sentään olen kiinteä ja lihaksikas!
Salaa aina ajattelen mielessäni, että eihän tuollainen hörsyläurheilu ole mitään oikeaa urheilua. Urheilun kuuluisi olla sellaista, missä hiki virtaa ja rauta vääntyy. Oudot askelkuviot, jotka eivät edes lämmitä ja siihen päälle yli minuutin juomatauko, ihmiset huijjaavat itseään kun käyvät "urheilemassa" tuollaisilla tunneilla!
Lopputunti oli - onneksi - niin kutsuttua oikeaa urheilua. Pitkiä sarjoja kyykkyjä, hauberia, rintaa, pakaroita, selkää ja vatsoja. Keskivartalotreeni tekee gutaa ja tekisi monelle muullekin. Tunnin jälkeen lähdin viemään Mädisönille testiin saamiani proteiinipatukoita. Mahdollisesti seuraava postaus sivuaakin proteiinipatukoita?
Maitohappoisin terveisin, Muscle
I feel you! Mä yritän välttää katsomasta niitä takasalin "jumppaajia" ja keskittyy vain omaan silmiä hivelevään kroppaani.
VastaaPoistaPs. Jään seuraamaan.